- toni.koskinen

Johtaminen ei ole enää kestävyyslaji

Johtaminen ei ole enää kestävyyslaji. Se on energiatalouden hallintaa.

Miksi johtajien suurin ongelma vuonna 2026 ei ole jaksaminen vaan kuormittuminen

Johtamisesta puhuttiin pitkään kuin kyse olisi kestävyyslajista. Ajateltiin, että hyvä johtaja kestää painetta, venyy, sietää epävarmuutta ja jaksaa vuodesta toiseen. Vähän niin kuin ultrajuoksija, joka ei pysähdy vaikka sattuu.

Vuonna 2026 tämä ajattelu ei enää toimi.

Nykyjohtajan työ ei ole pitkä yhtäjaksoinen ponnistus. Se on jatkuvaa katkoa. Nopeita päätöksiä, keskeytyksiä, ristiriitaisia vaatimuksia ja äkillisiä suunnanmuutoksia. Tässä ympäristössä pelkkä sitkeys ei enää riitä. Se kuluttaa lopulta loppuun, usein huomaamatta.

Kyse ei ole siitä, ettei johtaja jaksaisi. Kyse on siitä, että hänen energiansa vuotaa joka suuntaan.

Johtamisen pelikenttä on pysyvästi muuttunut

Paluu normaaliin ei ole enää realistinen odotus. Epävarmuus on uusi normaali ja sen kanssa on opittava elämään.

Hybridityön alkuvaiheessa haasteet olivat teknisiä. Nyt ne ovat inhimillisiä. Yhteisöllisyys rapautuu, etäisyys lisää väärinymmärryksiä ja samaan aikaan ihmiset vaativat yhä enemmän yksilöllisyyttä. Johtajan odotetaan pitävän tiimi kasassa, vaikka tiimi ei ole enää samassa paikassa eikä samassa rytmissä.

Tekoäly tuo oman kerroksensa. Se ei vienyt kaikkien töitä, mutta se järisytti työn merkitystä. Kun kone tekee analyysin nopeammin ja tarkemmin, ihmiset alkavat kysyä mihin heitä tarvitaan. Tämä epävarmuus ei ratkea strategiakalvoilla. Se kaatuu lopulta esihenkilölle ja johtajalle.

Samaan aikaan odotukset hajautuvat. Toiselle työntekijälle vapaus on arvo sinänsä, toiselle epävarmuuden lähde. Johtajalta vaaditaan samaan aikaan kovuutta ja herkkyyttä. Selkeää suuntaa ja täydellistä joustavuutta. Realistisesti kukaan ei pysty täyttämään näitä odotuksia täydellisesti.

Johtajien uupumus ei näy työmäärässä vaan kuormassa

Kun HRS:llä keskustelemme johtajien kanssa henkilöarvioinneissa ja sparrauksissa, harva sanoo tekevänsä liikaa työtä. Useampi sanoo, että työ tuntuu koko ajan raskaammalta.

Syynä ei ole tuntimäärä vaan se, mitä työ vaatii henkisesti.

Johtajan rooli on paisunut. Strategia, muutoksen johtaminen, viestintä, konfliktien käsittely, teknologian tulkinta ja ihmisten tunnetilojen säätely kasautuvat samalle henkilölle. Erityisen kuluttavaa on tunne siitä, että oma epävarmuus pitää piilottaa. Johtajan on oltava rauhallinen, vaikka itse ei olisi.

Ulkopuolelle tämä näyttää hallitulta. Sisäisesti se vie energiaa päivä päivältä.

Ener­gia­ta­lous ratkaisee arjessa

Moni organisaatio reagoi kuormitukseen tarjoamalla hyvinvointietuja. Ne ovat hyviä, mutta ne eivät korjaa arkea, jos johtajan kalenteri on jatkuvasti täynnä ja päätöksiä tehdään väsyneenä.

Energiatalouden johtaminen on arkista ja joskus epämukavaa.

Ensimmäinen asia on tunnistaa, milloin oma ajattelu on parhaimmillaan. Kaikki tunnit eivät ole samanarvoisia. Jos parhaat tunnit menevät reaktiiviseen viestintään, strateginen ajattelu jää väkisinkin vajaaksi.

Toinen asia on palautuminen pienissä paloissa. Harva johtaja voi oikeasti irrottautua pitkäksi aikaa. Siksi palautuminen tapahtuu hetkissä. Lyhyissä tauoissa, kävelyissä, irtiotoissa, joissa keho ja pää saavat rauhoittua ennen kuin kuormitus kasautuu liikaa.

Kolmas asia on itsesäätely. Stressi kuuluu johtajan työhön. Oleellista ei ole se, ettei hermosto koskaan ylikuumene, vaan se, kuinka nopeasti tilanteesta pääsee takaisin toimintakykyyn.

Johtamisen kuorma ei ole vain yksilön ongelma

Johtajan energiatalous ei ole henkilökohtainen heikkous eikä vahvuus. Se on pitkälti rakenteiden seurausta.

Jos organisaatiossa kaikki on tärkeää, johtaja joutuu jatkuvaan ristiriitaan. Jos kalenteri täytetään käytännön suorittamisella, tulevaisuudesta ei ehditä ajatella. Jos johtajilla ei ole paikkaa, jossa puhua keskeneräisyydestä, kuorma jää yksin kannettavaksi.

Näitä rakenteellisia kipukohtia HRS:llä näemme toistuvasti, kun johtamista tarkastellaan pintaa syvemmältä. Kyse ei ole osaamisen puutteesta vaan siitä, missä johtajan energia kuluu ja miksi.

Yksi asia, jonka voit tehdä heti

Jos haluat muuttaa tilannetta, älä aloita massiivisesta muutoksesta.

Suojaa kalenteristasi yksi tunti viikossa. Aika, jolloin kukaan ei saa häiritä. Käytä se ajatteluun, kirjoittamiseen tai asioiden jäsentämiseen. Tarvittaessa naamioi se, jotta muut kunnioittavat sitä.

Se ei ole itsekkyyttä. Se on edellytys sille, että pystyt tekemään järkeviä päätöksiä myös jatkossa.

Jos tämä teksti osui, et ole poikkeus. Moni johtaja painii samojen asioiden kanssa. Näitä keskusteluja käymme HRS:llä jatkuvasti ilman valmista agendaa ja ilman nopeita vastauksia.

Miltä energiatilisi näyttää tänään? Ohjaatko sitä itse vai annatko arjen viedä sen mennessään?